Onko opettajan tahti opiskelijan tahti? (Pedatori 5.4.)

5.4. järjestetyllä Pedatorilla Salpauslaiset pääsivät kuulemaan oman oppilaitoksensa pedagogista menetelmistä ja kokeiluista kiertelemällä päivän aikana erilaisissa aikataulutetuissa pisteissä. Omassa esittelyhetkessämme pääsimme jälleen kertomaan ja keskustelemaan kokeiluistamme ja uuden toimintatavan etsimisestä Asikkalassa. Toimintamme esittelyt toimivat meille aina hyvinä välietappeina ja jäsentävät etenemistämme lukuvuoden edetessä. Yleensä aina kuulemme samalla myös muista projekteista ja kokeiluista. Mitä enemmän tilaisuuksissa on syntynyt keskustelua, sitä enemmän olemme oppineet tiiminä toiminnastamme ja saaneet mukaan asioita, joiden avulla olemme voineet kehittää toimintaamme.

Syyslukukauden 2016 alkaessa aloitimme siitä yhteisestä ajatuksesta, että totuttu toimintamalli YTO-opinnoissa Asikkalassa tuntui monesta syystä hankalalta toteuttaa käytännössä. Opetimme ryhmiä, mutta kuitenkin matkalla mukana kulki myös useita yksittäisiä opiskelijoita, jotka tarvitsivat yksilöllisten polkujen opintoja ryhmien seassa. Tämän toteuttaminen opettajatahtisen opetuksen rinnalla tuntui meistä kaikista haastavalta. Lisäksi ryhmissämme opiskeli opiskelijoita, joiden valmiudet seurata opettajatahtista opetusta yto-aineissa vaihteli suuresti. Osa oli tullut vahvoilla todistuksilla peruskoulusta ja toiset olivat kovalla työllä saaneet opintonsa läpi pienryhmissä ja erityisopettajien tuella. Jokaisessa opettamassame ryhmässä tuntui olevan tämä sama vahva hajonta. Lisäksi ovella kolkutteli usein yksillöllisten polkujen kulkijoita, joille täytyi keksiä omaa ohjelmaa. Kultaista keskitien opetusta tämänkaltaiselle joukolle ei tuntunut löytyvän.

Uutta kokeillessa haasteita riittää ja niitä varmasti tulee eteen jatkossakin. Niinä hetkinä kun olemme vertailleet löytyneitä toimivia käytänteitä aiemmin käytössä olleisiin toimintatapoihin, olemme aina tulleet siihen lopputulokseen että nykyisen tavan miinukset voittavat edellisen toimintatavan miinukset. Opiskelijoilta olemme kyselleet palautetta opetuksen järjestämisestä useasti ja eri menetelmillä. Syksyn aikana opiskelijoiden ajatuksia kyseltiin fiilis-vihossa, jota täyteltiin päivän päätteeksi. Ennen vuodenvaihdetta kyselimme palautetta sähköisellä kyselylomakkeella ja opintojen edetessä opiskelijoiden kuulumisia on kyselty esim. arviointikeskustelujen yhteydessä. Opiskelijoilta saamamme palaute on tuntunut kullanarvoiselta ja haluamme tätä palautetta kerätä ja kuunnella aktiivisesti. Haluamme sen myös vaikuttavan ja näkyvän toiminnassamme. Keväällä tulemme taas kyselemään palautetta sähköisellä lomakkeella ja tarkoitus olisi tänne blogiinkin tiivistää vertaillen kyselyn kautta saatuja tuloksia.

Onnistumisen helmiä on alkanut vuoden aikana nousta esiin. Opiskelijat ovat oppineet oman toiminnan ohjausta ja alkaneet ohjata myös toisiaan, näitä taitoja he varmasti työelämässäkin tulevat tarvitsemaan varsinaisen tietotaidon lisäksi. Opiskelijat ovat kokeneet onnistuvansa, kun he ovat osanneet auttaa ja avustaa toisiaan. Eräät kaksi opiskelijaa, jotka aikaisemmin eivät millään meinanneet päästä tehtävissä etenemään kirjoittivat yhtäkkiä reklamaatioita vierekkäin kuin mitkäkin bisnesmiehet. ”Huomasitko, että tuohon tulee alkutervehdys?” tai ”Muistitko rivivälin?” he kyselivät toisiltaan. Olemme saaneet pidettyä mukana yto-opinnoissa opiskelijoita, joilla elämässä on tapahtunut varsin isoja asioita kuuntelemalla heitä ja unohtamalla hetkeksi tehtävämme aineenopettajina.

Kiitos siis jälleen tästä esittelymahdollisuudesta, opimme paljon ja toivottavasti kuulijoihinkin tarttui jotain matkaan mukaan. Emme opettajina opi emmekä halua oppia työstämme yksin. Tähän samaan suuntaan haluamme rohkaista opiskelijoitammekin.

Kokosimme toimintaamme ”reseptin”, joka sisältää ytosopassa tarvittavat ainekset ja valmistusohjeen: Yto-sopparesepti 

Lopuksi haluamme vielä kiittää Pedatorilla mukanaolleita kosmetologiopiskelijoita tiimimme ”jäsenistä” huolehtimisesta. #pinkitkynnet

Mielenkiintoista luettavaa:

SAIMAAN AMMATTIOPISTON YRITYSSAMPO:

http://www.edusampo.fi/tietoa_samposta/uutiset/yrityssampo_starttaa_elokuussa.2031.news

YHTEISTEN AINEIDEN INTEGROINTIA TIIMIOPPIMISEN MENETELMIN:

http://hiusalasalo.blogspot.fi/2017/03/yhteisten-aineiden-integrointia.html

Mainokset

Vierailijoita, jihuu!

”Me ei ikinä oltais uskottu, että joku muukin ois kiinnostunut tästä meijän sopasta”, totesi yksi tiimimme jäsenistä ja puki samalla sanoiksi kaikkien meidän ajatukset. Ja siinä me nyt olimme samassa tilassa kertomassa Asikkalan opetuksesta uusille kasvoille.

Saimme vieraiksemme suuren iloisen joukon YTO-opettajia päällikköineen Saimaan ammattiopistosta. He olivat löytäneet blogimme ja saaneet kipinän sopastamme. Päivän aikana esittelimme toimintaamme puolin ja toisin. Esittelyn lomassa kimpoili tärkeitä kysymyksiä, ajatuksia ja huomioita. Tässä näistä muutamia:

Koska opetuksemme ei ole opettajajohtoista, niin opettajalta vapautuu lisää aikaa vuorovaikutukseen. Perjantait, jolloin opetamme Asikkalassa, ovat otollista aikaa tunteiden purkautumiselle. On tärkeää olla empaattinen ja inhimillinen opettaja, joka on läsnä opiskelijoille: yhdessä murheita voi puolittaa ja iloa kaksinkertaistaa.

Puhuimme myös siitä, kuinka YTO-opinnot ovat kehittyneet ja kehittyvät yhä vahvemmin ammattia tukeviksi aineiksi. Kiitos näistä kommenteista vanhoille konkareille! Oikeastaan voisikin ajatella niin, että YTO-opinnot ovat tutkinnon keskiössä, ja ammatilliset opinnot rakentuvat näiden YTO-opintojen ympärille. Kukapa ammattilainen ei tarvitsisi työelämässä vaikkapa viestintä- ja kielitaitoja asiakaspalvelussa, hyvää kirjallista viestintää tiedotteissa tai ymmärrystä siitä, paljonko jokin tuote tai palvelu maksaa.

Koulun pitäisi valmentaa nuoria tulevaan työelämään, jossa harvoin työskennellään ypöyksin. Opettajat näyttävät toiminnallaan mallia opiskelijoille: kun opettajat työskentelevät innostuneesti yhdessä, tarttuu innostuneisuus ja yhteishenki herkemmin myös opiskelijoihin. Pohdimme sitä, miksi opettajan työ ei muuttuisi, kuten muutkin työtehtävät muuttuvat. Nyt on uudistuksen aika!

Mikä tahansa uudistus tarvitsee aluksi paljon aikaa. Olemme kuitenkin huomanneet, että yhteissuunnittelu maksaa itsensä ajan myötä takaisin. Yhdessä pohtiminen ja ideoiminen on huomattavasti tehokkaampaa, lopputulos on usein laadukkaampaa ja aivan varmasti työnteko on hauskempaa. Työnantajan opettajille antamat resurssit tulevat moninkertaisina takaisin, kun läpäisy tehostuu, keskeytykset vähenevät ja sijaistaminen järjestyy oman tiimin kesken. Ja mikä työnantajan kannalta tärkeintä: kun työnteko on hauskaa ja motivoivaa, saattaapa töitä tulla tehtyä virka-ajan ulkopuolellakin (usein teekupin äärellä työkaverin kanssa).

Päivämme oli terapeuttinen, innostava ja lämminhenkinen. Oli  aivan mahtavaa  tavata tällainen opettajaporukka, josta huokuu huumorintaju ja mieletön yhteishenki. Odotamme tulevia yhteistyökuvioita ja vierailuja! Ja varastetaan niitä hyviä ideoita puolin ja toisin. 😉

Tunnetko?

 

TUNTEELLINEN SIILI

Oi, sanoi siili,

olen tunteellinen siili,

olen hyvä, kiltti hellä.

Ja kenelläpä, kellä

on vastaansanomista?

Se vain on surullista,

että piikkikuoren alla

siilin hellyys piili.

 

Oi, sanoi siili,

olen surullinen siili,

niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:

Se yksinänsä eli

ja piikein piikitteli,

ja piikkikuoren alla

sitten itkeskeli.

-Kirsi Kunnas

 

Tässä runossa kuvataan osuvasti niitä nuoria, joiden kanssa saamme työskennellä.

He ovat tunteellisia, hyviä ja kilttejä. Toisilla opiskelijoilla tunteet ovat kätkettynä, vaikkakaan ei aina piikkikuoren alla. Pidämme siitä, että opiskelijoiden tunteet näkyvät eikä niitä tarvitse piilotella. Heillä saattaa olla hillittömiä hepuleita, kuristavaa ahdistusta, lamauttavaa masennusta, kyvyt vievää pelkoa, nuoruuden epävarmuutta ja palavaa rakkautta. Nämä tunteet saavatkin näkyä päivän aikana. Myös me opettajat olemme opiskelijoita varten, ja meille tunteiden näyttäminen on luottamuksen osoitus. Tämä voi usein olla uuden alku opettajan ja opiskelijan väliselle vuorovaikutukselle.

Piikkikuori pitää toiset loitolla ja saa ehkä tahtomattaan piikittelemään. Ja onhan se musertava ajatus, että joku – nuori tai aikuinen – joutuu yksin itkeskelemään piikkikuorensa suojissa.

Ollaan luottamuksen arvoisia toisillemme.

Kävipä munkki!

Meilläpä on käynyt kuulkaa munkki monella tapaa. Olemme viime syksynä saaneet koolle maailman mahtavimman opetiimin, kannustavat esimiehet ja lisäksi saamme opettaa maan mahtavimpia opiskelijoita. Meitä ympäröi perjantaisin maaseutumaisema, jossa on joka perjantai aivan erityinen tunnelma.

Kaikki alkoi viime syksynä, kun sattumien kautta päädyimme järjestämään yhteisen YTO-päivän, jossa opiskelijat saivat tutustua toisiinsa ja pääsivät esittelemään alojaan. Me opettajat olimme jo henkisesti valmistautuneet muutokseen, joka auttaisi sekä opiskelijoita että meitä opettajia toimimaan pedagogisesti paremmin ammatillisen koulutuksen murroksessa.

Tästä syntyi moniammatillinen oppimisympäristö, jota alettiin leikkimielisesti kutsua YTO-sopaksi. Emmehän voineet edes arvata, millaisen keitoksen olimme loihtineet.

Yleensä soppaa seuraa jälkiruoka, ja näinhän meilläkin: Sokerina pohjalla -blogi.

SAMSUNG CAMERA PICTURES
sokerinapohjallablogi.wordpress.com